Löytäjä saa pitää – odotuksia etsimässä

Olin ystäväni kanssa Kolilla viime viikolla. Ensimmäisenä aamuna suuntasimme kohti Kolin jylhiä vaaroja. Polku oli kaunis ja tunnelma unenomainen. Olimme kuin lumotussa metsässä. Puista ripotteli hahtuvaista puuterilunta, joka välkehti valossa. Valtavat puut tervehtivät meitä, kuin ikiaikaiset viisaat, tykkilumesta tehdyt viitat harteillaan. Olimme kuin lapset satumaassa ja ryömimme puiden alle piiloihin. Ennen matkaa…